Elinympäristölautakunta
Esityslista 28.04.2026/Asianro 4

Kaupunginvaltuusto 25.08.2025 § 61 

Valtuutettu Maarit Koivisto jätti Vasemmistoliiton valtuustoryhmän ja muiden allekirjoittaman valtuustoaloitteen koskien avohakkuista luopumista Loimaan kaupungin metsissä ja siirtymistä jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon.

Päätös Kaupunginvaltuusto päätti lähettää valtuustoaloitteen kaupunginhallituk-selle valmisteltavaksi.

Kaupunginhallitus 01.09.2025 § 230 

Valmistelija Hallintopäällikkö Rinta-Jouppi Juha

Esittelijä Kaupunginjohtaja Rantala Jari

Päätösehdotus Kaupunginhallitus merkitsee valtuustoaloitteen tiedokseen.

Kaupunginhallitus lähettää aloitteen elinympäristöpalveluiden valmisteltavaksi.

Päätös Hyväksyttiin.

Elymltk 28.04.2026     

459/11.04.00/2025  

Valmistelija paikkatietoinsinööri Hirvonen Kim

Valtuustoaloitteessa esitetään avohakkuista luopumisesta Loimaan kau-pungin metsissä ja siirtymisestä jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon.

Elinympäristölautakunta on 23.5.2023 § 51 hyväksynyt Metsänhoitoyhdis-tys Loimijoki ry:n laatiman metsäsuunnitelman kaupungin metsäomaisuu-den ylläpitämiseksi. Suunnitelma on laadittu vuosille 2022-2031.

Metsänhoitoyhdistys hoitaa kaupungin metsiä pääpiirteittäin suunnitelman mukaisesti. Hallintosäännön mukaan Elinympäristölautakunta päättää puuston myynnistä.

Metsäsuunnitelmaa varten kaikki kaupungin omistamat metsätilat on arvioi-tu ja suunniteltu kuviokohtaiset hakkuu- ja hoitotoimenpiteet suunnitelma-kaudelle. Arviointiin kuuluu kasvupaikkojen ja puuston lisäksi muun muas-sa metsien erilaiset käyttötarpeet- ja arvot, sekä merkittävät ja lakisääteisiä luontoarvoja sisältävät kohteet. Tehtäväksi suunnitellut toimenpiteet on so-vitettu asetettuihin tavoitteisiin metsien ekologisesti ja sosiaalisesti kestä-västä käytöstä, taloudellisesti kannattavsta metsätaloudesta ja vuosittai-sen puun myynnin tulotavoiteen turvaamisesta.

Loimaan kaupunki on vuonna 2026 budjetoinut 100 000 euroa myyntituloa metsistään. Tätä tavoitetta toteutetaan metsäsuunnitelman mukaisilla toi-milla. Metsänhoidon taloudelliseen kannattavuuteen vaikuttaa aina metsän laatu ja tila, tarvittavan metsänhoidon ajoittuminen ja kustannusten hinta, puun hintataso sisäisine suhteineen, korkovaatimus ja kasvupaikan olo-suhteet.

Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijalausunnon mukaan jatkuvan kasva-

tuksen metsänhoidossa puuntuotos on pidemmällä aikavälillä keskimäärin 15-25 % pienempää kuin jaksollisella kasvatuksella. Tämä johtuu ennen kaikkea jalostushyödyn menettämisestä. Uudistamisen yhteydessä käytet-tävällä valikoitua ja jalostettua siemen- ja taimimateriaalia hyödyntämällä voidaan kasvua parantaa merkittävästi. Päätehakkuu toistuu noin 70-100 vuoden välein ja harvennukset 10-20 vuoden välein kasvupakasta ja puu-lajista riippuen. Jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa hakkuita suoritetaan useammin, mikä lisää korjuukustannuksia ja puuston korjuuvaurioiden määrää. Korjuuvauriot heikentävät kasvatettavan puuston laatua ja lisäävät lahottajasienten leviämistä. Jatkuva peitteisyys myös aiheuttaa pidemmällä aikavälillä kasvupaikan olosuhteiden heikentymistä. Tämä lisää metsän kuusettumista, koska kuusi menestyy muita lajeja paremmin heikkokasvui-silla paikoilla. Kuusen kysyntä ja jatkokehitys ei ole paras mahdollinen. Jatkuvan kasvatuksen hoitotoimenpiteet voivat olosuhteista riippuen olla vähäisempiä, eli investoinnit olisivat pienempiä. Selkeillä vuodenaikaan ja kohteeseen suunnitelluilla hakkuilla ja hakkuutavoilla sekä riittävän suurilla kokonaisuuksilla saadaan yleisesti enemmän ja parempia ostotarjouksia.

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoidolla nykyistä tulotavoitetasoa ei olisi kes-tävää ylläpitää. Aloitteen mukaan jatkuvan kasvatuksen metsänhoito mah-dollistaa tasaisemman tulonsaannin metsästä kuin avohakkuu. Kaupungin metsäomaisuus koostuu lukuisista metsäpalstoista, jolloin yksittäisten kuvi-oiden tuottojen jaksottuminen ei estä vuosittaiseen kokonaistulotavoittee-seen pääsemistä.

Aloitteessa korostetaan kunnan vastuuta luonnonsuojelun ja kestävän ke-hityksen edistämisessä. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen Loi-maan kaupungin metsissä tapahtuu lainsäädännön lisäksi PEFC-metsä-sertifioinnin edellytyksin. Hakkuiden yhteydessä sertifioiduissa metsissä jätetään esimerkiksi säästö- ja lahopuita ja riistatiheikköjä kaikissa metsän-käsittelytavoissa ja vesistöille jätetään suojakaistat myös silloin, kun laki ei siihen velvoita. Ekologisesti kestävä metsätalous pyrkii sekoittamaan eri tyyppisiä ja vaiheisia metsiä valikoivilla ja eriaikaisilla toimenpiteillä. Monipuolinen puulajisekoitus lisää lajiston monimuotoisuutta. Hakkuiden suunnittelussa huomioidaan aina toimenpiteiden ekologinen vaikutus ja avohakkuita pyritäänkin tekemään pienissä paloissa eri aikoina.

Aloitteen mukaan avohakkuut ja sitä seuraava maanmuokkaus pienentävät metsien kykyä sitoa hiiltä ja vapauttavat maaperän hiiltä ilmakehään hak-kuiden jälkeen. Lisäksi mainitaan maaperän muokkaamisesta aiheutuvien ravinne- ja kiintoainepäästöjen heikentävän vesistöjen tilaa ja aiheuttavan vesistöjen rehevöitymistä. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan jonkun verran vähentää hiilen vapautumista maaperästä ilmakehään erityisesti turvemail-la, mutta puuston hitaammasta luontaisesta uudistumisesta johtuen maa-perän hiilensidonta ei mahdollisesti ole yhtä suurta kuin metsäviljelyyn pe-rustuvassa kasvatuksessa. Metsäasiantuntijan mukaan hiilensidonnan tut-kimukset ovat epävarmoja, eikä jatkuvan kasvatuksen vaikutuksia siihen toistaiseksi tunneta kovin hyvin. Ratkaisevaa on hakkuiden voimakkuus ja intervalli, joihin pystytään vaikuttamaan yhtälailla hoitomuodosta riippumat-ta. Kivennäis- ja turvemailla jatkuvan kasvatuksen hakkuiden vesistövaiku-tukset ovat yleensä uudistushakkuuta pienemmät ja verrattavissa harven-nushakkuisiin. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoidon kokonaisvesistövai-kutukset tunnetaan kuitenkin vielä huonosti ja niihin vaikuttaa varsin moni asia. Vesistöpäästöjä rajoitetaan jo nyt jättämällä vesistöille suojakaistat.

Aloitteessa tuodaan esiin kuntametsien merkitys kuntalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Kaupungin metsäomaisuudesta iso osa on pääosin muussa käytössä kuin puhtaassa metsätalouskäytössä (ulkoilualueet, taajamien läheiset puistometsiköt ym.) Näistä alueista pienimmät eivät kuuluu metsä-suunnitelman piiriin, mutta valtaosaan tällaisista alueista kohdennetaan kevyempiä hoitotoimenpiteitä kuin talousmetsään. Lähi- ja virkistysmetsis-sä avohakkuita ei lähtökohtaisesti tehdä. Lähi- ja virkistysmetsiä koskevan erillisen hoitosuunnitelman laatimista voisi mahdollisesti selvittää uuden laajemman metsäsuunnitelman laatimisen yhteydssä.

Jatkuva kasvatus sopii alueille, joiden maisema halutaan pitää pysyvästi puustoisena ja vaihtelevana. Jatkuva kasvatus on usein perusteltua myös metsän jatkuvan monikäytön tapauksissa. Näillä alueilla jatkuva kasvatus on jo nyt käytännössä pääasiallinen hoitomuoto, esimerkiksi keskustaaja-man puistometsissä tai Virttaankankaalla Harjureitin kohdalla ei ole suun-niteltuna avohakkuita. Jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon siirtyminen kai-killa kaupungin metsäalueilla aiheuttaisi väistämättä tulojen vähenemistä. Tulevien vuosien hakkuiden aikaistaminen tulotavoitteeseen pääsemiseksi ei pidemmällä aikavälillä ole kestävää. Metsäsuunnitelman päivittämisen yhteydessä on arvioitava kaupungin tulotavoitetason muuttamista, ja toisin-päin. Muutos tasaikäisestä puustosta kannattavaan jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon kestää kymmeniä vuosia, eli perinteisiä metsänhoitome-netelmiä ei ole järkevää lopettaa kerralla kaikkialta. Vuorovaikutuksen ja päätöksenteon läpinäkyvyyden parantamiseksi voisi olla paikallaan arvi-oida metsäsuunnitelmakauden aikana tarkentavien osasuunnitelmien laa-timista lähi- ja virkistysmetsien hoitotoimenpiteistä esimerkiksi vuoden vä-lein.

Esittelijä Tekninen johtaja Korte Antti

Päätösehdotus Elinympäristölautakunta toteaa aloitteen loppuunkäsitellyksi.

Päätös